Matka oli pitkä ja täynnä eri kulkupelejä, niin kuin oli odotettavissa. Pyörittiin isojen matkalaukkujen kanssa lentokentältä juna-asemalle, ja juna-asemalta mentiin vielä metrolla Kölnin keskustaan. Päästiin myöhään illalla hostellille, mukauduttiin nopeasti ja saatiin äkkiä tavarat levälleen.
 |
| Junat tai juna-asemat ei sen kummemmin poikennut suomesta |
Hostelli huoneesta:
Ollaan siis kaikki kuusi tyttöä samassa huoneessa. Huone sisältää pienen vessan, pienen kylpyhuoneen, kolme kerrossänkyä ja pienet huonekalut. Huomattiin, että eihän meillä ole edes jääkaappia tai muuta sen suurempaa kodinkonetta - eikä sen pienempääkään, kunnes saatiin koululta vedenkeitin lainaksi.
Mutta huone tekee tehtävänsä tarpeeksi hyvin. Ollaan päivät ulkona, joten tänne pysähdytään vaan suihkuun, syömään eväitä, ja nukkumaan.
 |
| Eteinen sisältää lokerikkokaapin, ja vasemmalla on ovet kylppäriin ja vessaan. |
 |
| Sängyt on mukavat, mutta valtavan kokoisille tyynyille ollaan naurettu (ja myöhemmin kiroiltu) |
Loppu huone on todella kapea ja vähän ahdas tavaran paljoudesta. Kuitenkin kun oleskelupaikkoina toimii pääosin sängyt, ei lattiatilaa sen suuremmin tarvitse...
... paitsi syödessä.
Syödään yleensä iltapalat lattialla tai sängynreunoilla. On meillä yksi pöytä perimmäisessä nurkassa ja kaksi tuolia, mutta niillä on uudet tärkeämmät tehtävät tavaran pidikkeenä.
Seuraavana päivänä käväistiin saksalaisessa koulussa
Matkattiin ratikalla, aka. ramella (rame= ratikkametro, koska täällä ne kulkee maan alla ja maan päällä) lähemmäs koulua, ja puolessa välissä matkaa yksi koulun opettajista tuli hakemaan meitä pakulla. Kuljettiin Kölnin "maalais" puolta, ja oli tosi kaunista. Harmi etten ottanut kuvaa.
Kun saavuttiin koululle, ensimmäinen rakennus toivotti meille tervetuloa.
 |
| Oven yläpuolelta spotattiin vähän suomea |
Muuten!
Suomen kieli tunnistetaan täällä yllättävän usein, monet ohikulkijat tai vieressä istujat kysyy ollaanko suomalaisia. Suomalaiset kuulemma tunnistaa siitä, että puheessa on monta ässää. Me ei uskottu, kunnes alettiin kuunnella omaa puhetta.
Opetettiin mäkkärissä pienelle perheelle miten hyvästellään suomeksi, ja heitettiin kaikki toisillemme moi moit ennenkun kadottiin kadulle.
 |
| Koulun aulassa |
 |
Monien muiden maiden postereiden seasta löytyi myös suomen esittely. Se oli saksaksi eikä saatu selvää, ja opettajan selvennyksestä muistan vain sen, että saksalaisille ainoa työharjoittelu kohde suomesta on Kouvola. Ensimmäinen viikonloppu ollaan kuulemma Helsingissä.
 |
| Käytävät ja koko koulurakennus vaikutti omaan silmään enemmän yläasteelta |
 |
| Koulun käytävillä |
 |
| Löydettiin oman alan työkaluja myös |
 |
| Koulurakennuksia oli kolme vierekkäin |
Saksalaisessa amiksessa ei ollut kahvilaa tai ruokalaa. Omia eväitä tuodaan kuulemma kouluun tai sitten käväistään lähellä olevassa kahvilassa, missä mekin evästettiin.
 |
Tavattiin myös host perheen nuoret kouluvierailulla, sekä suomeen ja muihin maihin meneviä opiskelijoita. Suomi ja Espanja oli yleisimmät maat työharjoittelulle.
Tutustuttiin, syötiin pitsaa, harkkailtiin englantia juttelemalla ja opetettiin suomenkielisiä sanoja saksalaisille, jonka jälkeen me opeteltiin saksaa -huonommalla menestyksellä.
Tarttuvin suomalainen sana oli koko porukassa kippis! joka tuli saksalaisten suusta khipis! Variaatio hölkyn kölkyn! nauratti yhtä lailla kaikkia. Sen lisäksi saksalaisia nauratti esim. sanat syyskuu, hyvää yötä, kengät, ongelma, sekä pitkät numerot, esim. kaksikymmentäseitsemän. Y, Ö, Ä sekä äng- äänne tuotti vaikeuksia ja "miten toi muka sanotaan?" nauruja.
 |
| Hostellin lähellä on kiva kaupunki tunnelma. Kauppa löytyy läheltä, sekä monta kahvilaa ja ravintolaa. |
 |
| Julkista liikennettä on helppo käyttää ja ihmiset auttaa mielellään. |
Kauneinta Kölnissä on tottakai tuomiokirkko.
Kommentit
Lähetä kommentti